lauantai 19. joulukuuta 2015

Tila muuntuu toiseksi

Olipa kerran keittiö, jossa oli pienempi arkipöytä. Tuon keittiön viereisessä ruokailuhuoneessa oli vähän isompi neljän hengen pöytä, jota käytettiin todella harvoin. Lähinnä emäntä etäpäiviensä työtilana ja silloin tällöin vieraille katettaessa tai erityistä iltapalaa perheen kesken syödessä.

Eräänä sateisena syyspäivänä perheen äiti sai piiiiitkän projektin päätteeksi lankkupöydän keittiöön valmiiksi. Tämä olikin sen verran aiempaa pöytää isompi, että hän kävi miettimään viereisen ruokatilan tarpeellisuutta. Hän alkoi pian
elätellä toivetta siitä, että saisi myytyä tilan pöydän, tuolit ja senkin eteenpäin ja tuolla rahalla ostettua tilaan jotain uutta, mitä hänen mielessään muhi.

Visio mielessä oli kirkas ja kutsuva. Hän oli jo kauan halunnut vaihtaa huoneen tapetin johonkin vahvempaan ja eri tyyliseenkin, joten nyt tuo kaikki tuntui todella järkevältä.

Mitäpä jos hän saisi tilan tyhjäksi nykyisistä tavaroista ja voisi rakentaa tilaan kirjailijamiehelleen ikioman kirjaston? Sellaisen, jossa voisi pysähtyä kiireen keskellä? Sellaisen, joka kutsuisi lukemaan, rentoutumaan ja olemaan hetken vaikka ihan hiljaa. Pysähtymään.

 Niinpä kaupungin sosiaalisen median kirpparille ilmestyi kuvia ruokatilasta ja sen tavaroista. Kesti muutaman viikon saada kaikki tavarat myytyä, mutta jo pöydän ja tuolien mentyä perheen äiti uskaltautui repimään vanhat tapetit pois ja tapetoimaan tilan takaseinän uusiksi.

Tila remontin ollessa prosessissa



Samaan aikaan perhe sai myytyä isännän vanhan laiskanlinnan ja jo saaduilla rahoilla saatiin ostettua tilaan uusi nojatuoli.  Nyt uupui enää kutsuva pehmeä matto ja yläkerran kirjahyllyt, jotka pitäisi siirtää uusiksi tapetoidun seinän eteen.

Edessä oli sitä ennen myös ihan pikkisenriikkinen juttu: hyllyjen maalaus. Maalausurakasta lisää kunhan saan projektin päätökseen.

Tänään olen iloinen tavaroiden kierrättämisen helppoudesta sosiaalisen median ansiosta.


Uutta tässä vaiheessa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti