Keräsin kuvakehyksiä pitkin kevättä. Teetin mustavalkokuvia aina kun muistin tai löysin hyvän tuntuisen kuvan muiden joukkoon. Kun vielä lauantaina löysin Hyvinkään Wanilla rosesta ihanan & -kirjaimen, uskaltauduin kokoamaan rakkaimmista perheen valokuvista portaisiin kuvakollaasin.
Kuvat muistuttavat eri elämämme hetkistä, niillä on kullakin meille tarina. Samalla ne muistuttavat ajasta, jolloin asuimme Amerikassa ja ihailin siellä ystävieni runsaita perhepotretteja porraskäytävissä. Nyt pieni hymy nousee huulilleni kun kävelen kuvien ohi. Mielessäni käyvät niin Princetonin vehreät maisemat, viikonloppujen retket New Yorkiin, kuin Oxfordissa elämämme ajan kauniit hetket ihmisineen & muistoineen. Ja elämä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti