keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Uusia alkuja



 Olen saanut olla tänä keväänä monien uusien alkujen äärellä. 
Rakkaan serkkuni tyttären kastejuhlissa kummina 
juhlimassa uuden elämän alkua ja sen siirtymistä Taivaan Isän armon piiriin. 
Tuona aamuna nappasin kuvan keittiön pöydällä olevista tulppaaneista, kevään varmasta merkistä.



Uuden lukion kirjasarjan kiertueella kirjailijana ensimmäistä kertaa. 
Tämä on ollut pitkä prosessi, joka jatkuu vielä ja on opettanut minulle paljon. On ollut hienoa olla luomassa jotain aidosti uutta myös oman ammatillisen elämän piiriin. 
Uskomaton atsalea on kukkinut kuistillamme koko kiertueen ajan, 
yli kaksi kuukautta putkeen eikä näytä vieläkään väsymisen merkkejä. 
En kyllästy ihastelemaan sen kauneutta.



Valmistautumassa ulkomaille muuttoon ensi syksynä. 
Haastattelemassa itselleni sijaista ulkomaanjakson ajaksi.
Laskeutumassa kotiäitiyteen samaan aikaan kun mieheni saa siirtyä 9 kuukaudeksi tiedeyhteisöön tutkimuksen äärelle kansainväliseen huippujoukkoon ja poikani jenkkiläiseen kulttuuriin. Nuorempi ensimmäistä kertaa elämässään ja vanhempi jo toistamiseen.


 Näiden muutosten äärellä nautin tästä keväästä, joka etenee kuten aina ennenkin. 
Poimin sisälle omenapuista oksia maljakkoon. 
Katson kuinka ne puhkeavat kukkaan: Hitaasti, mutta varmasti. 
Ja kaiken tämän uuden äärellä uskon jokaisen niistä etenevän omalla painollaan ja näyttävän meille kauneutensa yksi kerrallaan, omalla tavallaan.


Tänään olen kiitollinen muutoksesta. 
Siitä, että saan olla mukana uusissa asioissa. Oppia niissä itse ja muuttua myös itse. 
Olen kiitollinen kevään kauneudesta ja vuodenajoista, 
jotka näkyvät Suomessa selvästi
 ja kauniina jokainen.


P.S. Mikäli haluat lukea jenkkielostamme ja
 sinne valmistautumisesta, 
voit tehdä niin osoitteessa 
sallygoesus.blogspot.fi

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ruusuja 19 vuoden edestä

Vielä jokin aika sitten mieheni piti kukkien tuomista vaimolle mielikuvituksettomana. Nainen piti pystyä hänen mielestään yllättämään positiivisesti jollain toisella tapaa, uniikisti. 19 avioliittovuoden aikana hän on ollut todella innovatiivinen, täytyy myöntää.  Olen kertonut avoimesti olevani kukkien tuonnista hänen kanssaan eri mieltä. Useamman kerran.


Tällä viikolla, kun vietimme 19. hääpäiväämme, hän ojensi minulle nämä upeat ruusut
 - 19 nupullaan olevaa pitkää valkoista ruusua sanoen: 
"Ne ovat nupullaan kuten rakkautemme". 
Katsoimme hetken toisiamme 
ja sitten repesimme molemmat hulvattomaan nauruun.

Tänään olen kiitollinen siitä, että osaamme edelleen nauraa yhdessä, 
itsellemme ja armollisesti myös toisillemme.

 





sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Terassi valmistautuu kevääseen

Valo. 
Me suomalaiset ymmärrämme sen päälle. 
Keväisen auringon valon innoittamana aloitin perinteisen pääsiäiseen laskeutumisen
 munien asettelulla pitkin taloa.
 Eteinenkin sai osansa. 


Sprayasin hopeisella maalilla myös tuon vanhan kultaisen peilin ja 
vetelin mustalla kalkkimaalilla pintaan.
Nyt se saa koristaa eteisen metallista kaappia ja tuoda eteiseemme lisää tilan ja valon tuntua.
Mustaan kalkkimaaliin peittynyt sivellin osui muuallekin. Maalasin eteisen lampun valkoisen varren ja kalkkimaalia vielä vedellä ohentan
 talon vanhan betonisen porraspallon ja lampun puisen varjostimen.

Oppikirjaprojektini kuvituksen leinikit ilahduttavat vielä pitkään eteisessä

Tänään olen kiitollinen kevään auringosta ja 
sen lunta sulattavasta voimasta.

P.S. Kalkkimaalit edellisen maalausprojektin jämistä, joista voit lukea lisää blogissani.
Kalkkimaaleja olen ostanut mm. Piantikista.

torstai 21. tammikuuta 2016

Pysähtymisen vaikeus

Oletko tuntenut istesi kylmäksi tällä pakkasella? Hyrrr! Minä olen. Sitäkin ihanampaa on ollut laittaa pönttöuuniin tuli, istahtaa kirjaston uudelle löhötuolille ja kaivautua viltin lämpimään takkatulen äärellä. 




Mutta ethän luule, että minun on helppo pysähtyä.
 Ei nimittäin ole, varsinkaan kotona.
Se on todella vaikeaa.

 Ihailen kaikkia, jotka osaavat napata kirjan kotona käteen ja lukea, tai rentoutua muutoin. Muokkasin kuitenkin tämän kirjastotilan, vaikka miehenikin iloksi, niin osittain itsellenikin, jotta osaisin rentoutua useammin. Tai edes paremmin kuin ennen: pysähtyä kun vain voin, opetella hellittämään ja päästämään irti listasta tehtäviä askareita. Ja se on toiminut, ikävä kyllä vain välillä.

Yksi iso oivallukseni näiden pysähdysten sarjassa on ollut huomata muunmuassa, miten kaunis luukku takassani on. Ihmeellistä, etten ollut rekisteröinyt sitä ennen. Kyllä kannattaisi pysähtyä vähän useammin. Huomasin myös, että istuminen ilman askaretta tai seuraavan askareen miettimistä on aika hienoa.

 Itse asiassa todella hienoa.

Tammikuu on työssäni tiukkaa aikaa kaikkine hienoine haasteineen (raportoinnit, koulutukset, messut, hankehaut ja yksi "pieni" kirjaprojekti), joten on hyvää vastapainoa napata suloinen kolmevuotias kainaloon, istahtaa vaihtamaan kuulumisia tai vain hellittelemään ja silittelemään. Psykologian opettaja minussa kuiskaa kysyen: "Salla, tämä voisi olla kevään kehitystehtäväsi?"

Suosittelen pysähtymään ja miettimään: Miten sinä rentoudut kotona?
Voisiko tämä olla sinunkin kehitystehtäväsi?


Tänään olen kiitollinen tuosta tuolista ja takasta kodissani. 
Siitä mahdollisuudesta, että minulla on paikka, jossa voin rentoutua arjen keskellä. 
Ja opetella tätäkin. 
Omassa tahdissani.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulutuulella


Tänään laskeudun joululomalle. 

Paketoin lahjat, vien päiväkodin tädeille pienet muistamiset ja yritän sulkea työpuhelimen ja sähköpostit. Valkoinen kuusemme on muistuttanut tästä laskeutumisen saapumisesta jo kuukauden päivät. Tänään leivon pienimmän lapseni kanssa illalla pipareita ja meille aikuisille viskikakkua. Saatanpa jopa keittää riisipuuronkin. Joululaulujen soidessa. 

Pieni ele arvokkaasta työstä päiväkotiin.


Yritän sulkea kiireen ja keskittyä olennaiseen. Joulun lohduttavaan sanomaan joka puhuttelee vuodesta toiseen. Maistelen sitä, että meille on kerran syntynyt vapahtaja ja tänäkin jouluna juhlistamme tuota tapahtumaa rakkaidemme kanssa.

Olohuone pukeutuu jouluun.


Toivon sinulle lukijani itseäsi armahtavaa joulua joulunsanoman äärellä.
 Rauhallista sellaista.



Tänään olen kiitollinen koittaneesta lomasta ja
 joka hetki lähestyvästä joulusta.

Toisenlainen lahja

Kirjastoksi muuntunut ruokatila on joululahja miehelleni joka on kirjailija ja tutkija, dosentti ja lehtori, kirjojen arvostaja ja suurkuluttaja. Ruokatilana tätä ei juuri käytetty, joten kehitin tilalle hieman uudenlaisen käyttötarkoituksen. Keittiöstä katsottuna nurkkaus kutsuu nyt istahtamaan ja pysähtymään.


Olohuoneesta katsottuna avautuvat kirjahyllyt, jotka olivat tuumailuni lähtökohta tässä projektissa. Hyllyjen maalauksesta voit lukea edellisestä kirjoituksestani Maalaus osa lahjaa.
Pehmeyttä korostamaan löysin pitkän etsinnän jälkeen tilaan tumman paksun punosmaton Ellokselta ja siirsin yläkerran vanhat samettisen tuntuiset verhot ikkunoihin. Suosittelen muuten hyödyntämään Elloksen ensikertalaisen 40% tilaajaedun. Ilman tuota etua en itse olisi mattoa hankkinut. Olohuoneen rahi ja yksi vilteistä siirtyi tilaan luonnostaan löhötuolin jatkeeksi.


Kirjoille ja kahvi- & teekupposille kaivattiin vielä jokin laskualunen, joten maalasin Jyskin alesta hankkimani sinertävän sohvapöydän mustaksi Vintagen mustalla kalkkimaalilla ja vahasin punertavaan taittuneet puiset jalat harmaalla Vintagen vahalla. Pöytä ei ehkä ole se lopullinen tähän tilaan, mutta 30 euron hinnalla saa nyt kelvata antamalla tilaa etsinnöille. Lopulta sain melkein kaiken uuden (matto, tuoli, kattolamppu ja sivupöytä) tilaan myymällä tilan vanhat tavarat kaupungin facebook -kirpparilla. Eikä haitannut, että innostuin myymään muutakin turhaa siinä sivussa.
Suosittelen pistämään tavaroita kiertoon!



Sallan viisi vinkkiä hellyttäviin taulukollaaseihin:

1. Mieti mitkä asiat ovat teidän perheelle tärkeitä. Perheen arvot, harrastuneisuus, mielenkiinnon kohteet ja ajatukset saavat näkyä kodissa.
2. Tongi perheen valokuvavarastoja ja löydä unohtuneet aarteet uudestaan!
3. Kurkista vielä kaappeihin jos sieltä löytyisi jotain erilaistakin kun vain tauluja tai kuvia!
4. Entä onko jemmassa joitain kehyksiä, joista et sellaisenaan pidä? Maalaa ne rohkeasti, niin saat niistä kuin upouusia.
5. Rakenna kollaasi hieman totuttuja systemaattisia riviasennuksia ravistellen. Rytmitä uusiksi ensin vaikka lattialla, ota kännykän kameralla kuvia eri asetelmistasi ja päätä kuvia katselemalla mikä toimii parhaiten.

P.S. voit kurkata aiemman kirjoitukseni valokuvia portaikossa Amerikan malliin ja saada siitäkin ideaa seinäkollaasien tekemiseen. 



Kirjastonurkan taulukollaasiin meillä päätyivät Oxfordista tuotu grafiikka, savityö ja kehystetty oma valokuva. Grafiikka on muistona monella tapaa merkittävästä vuodestamme tuossa kaupungissa. Samalla se muistuttaa kirjastossamme Oxfordissa asuneiden kirjailijoiden jättämästä jäljestä kirjallisuuteen. Pieni samasta kaupungista ostettu lohikäärme lienee miniatyyri kaupungin jonkin Collegen arkkitehtuurin osasta, jotka ovat uskomattoman upeita. Se tuo mieleen myös kaupunkia asuttaneen Tolkienin kirjallisuuden, jossa esiintyy lohikäärme aarteensa vahtina. Pienempi kuva kirjoista on mieheni itse ottama omasta kirjahyllystään vuosien takaa. Teologina on osuvaa, että kuva on juurikin oppiaineen perusteoksista. Itsekin olen teologi pohjakoulutukseltani.

Nyt opettelen istahtamista. Pysähtymistä.

Hyvää joulua kaikille!

Tänään olen kiitollinen siitä, että meidän perhe on juuri sellainen kuin on. Ne ihmiset lahjoineen, vahvuuksineen ja heikkouksineenkin. Olen kiitollinen meistä.



Maalaus osa lahjaa


Kehitteillä olevan kirjaston visiossani yläkerran puiset Ekenäs -hyllyt pitäisi maalata valkoiseksi, jotta ne erottuisivat kauniina uudelta mustalta tapetilta huoneen takaseinällä. Kultaiset nupitkaan eivät toimisi valkoisen hyllyn kanssa, joten aloitin urakan helpommasta päästä: Nuppien muutostyöllä. Hopeista Spray -maalia käyttäen nupit muuntuivat hetkessä ja kuivamisen jälkeen pääsin maalaamaan jo samana iltana nupit mustalla ohentamallani kalkkimaalilla. Samalla oivalsin, että voin maalata yhdet vihertävät kehykset mustaksi, joiden kehystämä kuva sopisi hyvin kirjastoon.

olin tilannut projektia varten valmiiksi valkoista maalia Lahden Sisustus Fannysta. Toimitus oli muuten todella nopea, perillä seuraavana päivänä tilauksesta ja palvelu todella ystävällistä, kun jouduin hieman varmistamaan sävyä puhelinkonsultaatiolla. Maali poltteli mukavasti mielessä joulukuun työkiireiden ja arjen keskellä, joten aloitin urakan tyhjäämällä yhden tornillisen kirjahyllyä, hiomalla ja maalipesemällä ja siirtämällä hyllyt alakertaan. 

Yksi torni valmiina


Noin kaksi viikkoa se kesti kaikkineen. Valmistelut, kahden kerroksen maalaaminen, vielä kolmannen maalipurkin hakeminen Piantikista ja tornien kasaaminen ja vahaaminen pahimman kulutuksen kohdilta. Suurin hidastehan oli se muu elämä, eli töissäkäynti ja perhearki - jonka keskellä olen tottunut jo projektejani vääntämään. Ja perhe tainnut tottua jo venymään, kun tavarat hakevat paikkaansa projektien keskellä. Myönnän jonain illan tunteina maalatessani miettineeni, mikä pakko tämä oli tehdä joulukuussa. Ja naurahtaneeni itselleni: Koska haluan ja voin.


Olen tyytyväinen tulokseen. Kalkkimaali jättää kivan matan pinnan. Nyt myös tiedän mitkä työvaiheet ovat olennaisimpia juuri näiden hyllyjen kanssa. Tiedän myös sen, että ovien reunat kannattaa jättää maalaamatta ja liukumatila hyllyjen sisällä, jotta ovet liukuisivat paremmin niitä käytettäessä. Kirjastohan kun tästä on tulossa eikä museo.

Tänään olen kiitollinen perheestä, joka venyy ja antaa tilaa äidille, kun äidillä on jokin projekti meneillään. Miehestä, joka innostuu projektiin mukaan.